Stressiriippuuvuus on epätasapainontila.

Stressiriippuvuus ei ole vain elämäntapa – se on hermoston epätasapainon tila. Moni meistä ei ole tottunut rauhaan – vaan selviytymiseen.Kun keho ja aivot elävät pitkään stressihormonien varassa, siitä tulee uusi normaali. Näin me addiktoidumme ylivireyteen.

Miten stressiriippuvuus syntyy? Pitkäkestoinen stressi muuttaa aivojen ja hermoston säätelyä.

–HPA-akseli (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiset) ylikuormittuu

– Kortisoli ja adrenaliini ovat jatkuvasti koholla

– Keho ei pääse palautumaan.

Stressi ei ole enää reaktio – siitä tulee tila, jossa elämme.

Miksi keho jää koukkuun stressiin? Stressihormonit kuten kortisoli ja adrenaliini ovat voimakkaita. Ne pitävät meidät valppaina, nopeina, tehokkaina – ja turvassa. Kun hermosto ei ole saanut kokea turvaa ilman stressiä, se oppii:Tämä on minun todellinen tapani olla olemassa. Se ei ole valinta, vaan se on opittu selviytymisidentiteetti.

Miksi siitä on niin vaikea päästää irti? Koska stressistä luopuminen tuntuu vieroitukselta.

–Kehossa: levottomuus, väsymys, ahdistus

–Mielessä: “Teen liian vähän”, “Jotain pahaa tapahtuu”

–Identiteetissä: “Jos en ole tehokas, kuka olen?”

Hermosto reagoi rauhaan kuin vaaraan – kunnes toisin opetetaan.

Toipuminen alkaa, kun ymmärrät: et ole “liian herkkä” tai “laiska” – vaan ylivirittynyt.

Stressiriippuvuudesta toipuminen ei ole suoritus, vaan tietoisuuden lisäämistä, uuden oppimista ja vanhasta poisoppomista. Se vaatii;

– Hermoston uudelleensäätelyä

– Uudenlaista identiteettiä

– Turvan kokemista ilman tekemistä

Lepo ei ole palkinto – vaan hermoston perustarve.

Stressiriippuvuudesta voi toipua. Ei äkillisesti, vaan asteittain. Hetki hetkeltä. Kerros kerrokselta. Kohti kehoa, joka ei elä hälytystilassa. Kohti sinua, joka saa olla olemassa ilman selviytymistä.

Oletko koskaan miettinyt, miksi lepo tuntuu vaikealta? Vaikka olet väsynyt on vaikea levätä? Miksi pitää jatkuvasti olla liikkeellä ja tehdä? Keskisiä uusia projekteja? Suunnitella ja innostua jostain uudesta? Miksi rentotutuminen, oleminen ja paikallaan olo on niin vaikeaa? Miksi siitä tulee syyllinen olo?

Tämä ei tapahdu tietenkään siksi, ettet ansaitsisi lepoa. Vaan siksi, että hermostosi ei enää muista, miltä turva tuntuu ilman ylivireyttä.

Stressiriippuvuus ei ole luonteenpiirre, vaan tila.
Tila, jossa keho ja mieli ovat eläneet niin pitkään hälytystilassa, että siitä on tullut normaalia. Tila, jossa stressihormonien virta – kortisoli, adrenaliini – ei ole enää poikkeus vaan perusta.

Aluksi stressi syntyy olosuhteista. Mutta ajan myötä siitä tulee identiteetti: Tällainen minä olen. Aina liikkeessä, tehokas, tarkka, valpas.

Sitä vahvistaa ympäristö, joka palkitsee suorittamisesta ja kyseenalaistaa pysähtymisen.

Miksi stressiriippuvuus sitten pitää niin tiukasti kiinni? Koska keho jää koukkuun siihen tunteeseen, että on aina varpaillaan. Kun rauhoitut, tulee tyhjyys. Levottomuus. Ahdistus. Jopa paniikki. Hermosto huutaa: Tämä ei ole turvaa – tämä on uhka. Vaikka todellisuudessa juuri se on sitä, mitä eniten tarvitset.

Stressiriippuvuudesta toipuminen ei ole jotain, mitä voit suorittaa. Vaan se tapahtuu pikku hiljaa ja kerros kerrokselta. Et voi vain “ottaa rennommin” tai lisätä self care -hetkiä kalenteriin ja odottaa, että hermosto säätyy. Tämä ei ole pientä pintaremontti vaan syväsukellus takaisin itseesi.

Toipuminen vaatii uudenlaisen suhteen omaan kehoon, mieleen ja identiteettiin. Opettelua siihen, että olet olemassa, vaikka et tee mitään. Turvan rakentamista uudelleen – ei ulkoa, vaan sisältä. Se on kovaa hommaa, mutta todella palkitsevaa.

Ja rakas muista, sinä et ole rikki – sinut on ohjelmoitu selviytymään. Ja nyt on aika opetella, miten eletään ilman jatkuvaa varuillaan oloa, stressiä, kiirettä ja hätää.

Jos tämä resonoi, voin auttaa sua tunnistamaan stressiriippuvuuden ja purkamaan sitä hellästi, askel kerrallaan. Ei siksi, että sinussa olisi jotain väärää, vaan siksi, että sinä ansaitset elää rauhassa, et vain selviytyä🩷🙏